Senhän piti olla jo kesä!

Kuun alussa espanjalainen aurinko helli ja hurmasi. Pää meni lämmöstä niin sekaisin, että sain itseni raahattua peräti lenkkeilemään. (Vielä pari kertaa ja pääsen lukuun kymmenen koko vaihdon ajalta, hurraa!) Lisää iloa elämään toi tieto meidän kattoterassistamme. Tai oli vuokranantaja siitä maininnut, mutta joulukuussa ei se paljoa houkutellut. Kävin siis nyt vihdoin tarkistamassa sen ja havaitsin hyväksi. Meidän terassimme kun on sisäpihalla eikä sinne aurinko paljoa paista. Yläkerrassa taas eivät muut rakennukset varjosta, joten hipsin rappuset ylös jumppapatja ja kirja kainalossa arskan luo treffeille.

Tätä iloa ei paljon kestänyt, sillä seuraavana päivänä alkoi sataa ja se ei ole halunnut lakata. Lämpötilakin laski alle kymmenen asteen. Espanjalainen takatalvi kenties? Tosin suomalaisiin pakkaslukemiin verrattuna täällä on oikein ihanaa. Ja pääsenpähän vielä käyttämään talvitakkiani.

Säätiedotus lupaa kevään palaavan ensi viikolla. Samoin tekevät luennot koekuukauden päätyttyä. Minullahan ei nyt ollut kuin yksi koe (inglés comercial), jossa tehtävää riitti 15 minuutiksi, joten suuresti en päässyt rasittumaan. (Ja siis tämä ei ollut ainoa kurssi, muut oli suoritettu muuten tai jo tentitty.) Keväällä on toiveissa opiskella vähän enemmän espanjankin toivottavasti sujuessa paremmin.  

Ystävänpäivää täällä vietetään jonkin verran enemmän kuin Suomessa, mutta minulta jäi tämä kokematta kun oma Valentineni oli silloin töissä. Kerettiin vaan päivällä pistäytyä kahvilla eli kaakaolla. Mutta löydettiinpä ainakin kiva kahvila aika läheltä. Toisaalta se ei kyllä ole kovin vaikeaa, koska kaikenlaisia kuppiloita löytyy joka kulmalta. Ihanuutta!

En ole tainnut kirjoittaa ruoasta ollenkaan tarpeeksi, varsinkaan tapaksista (tapoista!). Nyt alan tuntea jo monta hyvää paikkaa, joihin suunnata kun ruoanlaitto ei kiinnosta.  Parissa paikassa ollaan jo Danielin kanssa kanta-asiakkaita, eli eteen kannetaan myös ilmaista ruokaa (tai siis tapaksethan on jo ilmaisia, mutta sitten vielä ekstraa!), mikä tietysti minulle passaa mainiosti. Viime aikojen tapastutkimusretkillä olen myös oppinut, että kannattaa uskaltautua ravintoloiden baaritiskille. Tapakset eivät ole yhtä suuria kuin joissain opiskelijoiden suosimissa paikoissa, joissa eteen kannetaan isoja siivuja pitsaa tai hampurilaisia mutta ovat sitäkin maukkaampia. Kotona ruokailu ei myöskään ole huono vaihtoehto kun lähimarketin tiskiltä saa tuoretta lihaa eikä sitä suomalaista marinadia kera lihan ja hyllyistä löytyy uusia ruoka-aineita kulinaristisiin kokeiluihin.

Elämä yhtä juhlaa (?)

12 viinirypälettä ilmeisesti on mahdollista nielaista 12 sekunnin aikana, jos vaan tajuaa aloittaa aiemmin kuin kuudennella kellonlyönnillä. Vuotta vaihdoin siis muutaman sadan espanjalaisen seurassa isolla aukiolla kellojen pauhatessa ja ilotulitusten räiskyessä. Kuohuviinisuihkukaan ei ollut kaukana. Yleisestä juhlahumusta jatkettiin Danielin kanssa espanjalaisiin uudenvuodenbileisiin. Oltiin ensimmäisinä paikalla ihmettelemässä kuinka paljon isännät oli panostaneet koristeluun ja vieläpä hommanneet vierailleen kaikenlaisia karnevaalihenkeen sopivia asusteita. Ja koska hiljaa ei sovi olla, joku oli tuonut kaikille omat torvet, joita sai töräytellä jos tuntui meno liian hiljaiselta. Suomalaiseen uuteen vuoteen tai oikeastaan minkäänlaisiin kotibileisiin verrattuna outoa oli jatkuva tanssiminen. Kukaan ei istunut alas seurustelemaan (tai juomaan) vaan se tapahtui tanssin lomassa (se juominenkin). Ei minulla jalat kestä tuommoista menoa! Aamulla kotiin tarpoessa jaloissa tuntui juhliminen.

  

Tammikuu meni hieman opiskellessa, mutta espanjan jo loputtua ja monien luentojen peruunnuttua aika meni enimmäkseen laiskotellessa. Kuun lopussa lähdettiin Danielin kanssa Sevillaan synttäreitteni kunniaksi. Lähdettiin synttäriaamuna aikaisin bussilla kohti Andalusian pääkaupunkia ja sieltä heti yhdeksän kilometrin päähän Italican roomalaisille raunioille. Tykkäsin luonnollisesti aivan valtavasti, ilma oli aivan loistava ja raunioista vielä paljon jäljellä. Erityisesti amfiteatteri oli upea. Tuntui ihan uskomattomalta, että gladiaattorit ja Rooman keisarit (kiinnostava? historiallinen fakta: Trajanus ja mahdollisesti Hadrianus syntyivät täällä) ynnä muut roomalaiset olivat kulkeneet samoilla paikoilla pari tuhatta vuotta sitten.

Herkullisen lounaan jälkeen palattiin takaisin Sevillaan ja turisteilu jatkui. Ensimmäiseksi suunnattiin katedraalin lähelle etsimään turisti-infoa ja luonnollisesti ihastelemaan tätä pikkuruista kirkkoa. Tultiin siihen lopputulokseen, että on aivan turha maksa 7,5 euroa sisäänpääsystä, kirkot kun ovat sisältä yleensä aika samanlaisia.

Jatkettiin siis tyynesti matkaamme yliopistolle päin. Tosin rauha kaikkosi aivan yhtäkkiä kun paikalle pölähti joku ihme kulkue. Rummut pärisytti tärykalvojakin ja tanssijat ihastutti. Tästä toivuttuamme kävimme kurkkaamassa miltä yliopisto täälläpäin näyttää. Siinä kalpeni kyllä niin Alvar Aallon luomukset kuin Granadan Cartujan kampus. Puhumattakaan Oulun Linnanmaasta..

Illan jo hämärtyessä saavuttiin Plaza de Españalle, joka hurmasi meidät molemmat yksityiskohdillaan ja väreillään. Eivätkä sitä kiertävä ”joki” ja sen ylittävät sillat aukiota ainakaan rumentaneet. Molemmista tuntui, että plazalle olisi voinut jäädä pyörimään pitemmäksi aikaa mutta olimme hyviä turisteja ja kävimme vielä katsomassa arkeologisen museon tarjonnan. 

Plaza de España

Sitten olikin jo aika suunnistaa takaisin hostellin ja erityisesti ruokapaikan suuntaan. Tällä kertaa jahkailu hyvän ravintolan valinnassa kannatti ja päädyimme pieneen baariin, jossa eteemme kannettiin maukkaita tapaksia (olisi muuten hauska jos sanottaisiinkin ”tapoja”). Liekö 22 ikävuotta vai koko päivän kävely painanut, mutta ei jaksettu muuta kun käydä ostamassa kakkupalaset ja suunnata hostellille. Espanja on muuten hieno maa kun siellä saa vielä kymmenen aikaan leipomosta kakkua! Olisi muuten jäänyt synttäreiltä jotain puuttumaan.

Aamulla jalat taas jo kantoivat, mutta kiivetessämme Sevillan Torre de Oroon polvi ei noussut turhan rivakkaan tahtiin. Torni ei ollut kovin korkea, mutta kyllä sieltä maisemat avautuivat ihan hienosti. Varsinkin katedraali näytti mahtavalta yläilmoista. 

Torre del Oro

Katedraali

Archivo de Indiasin merirosvokierroksen kautta päästiin vihdoin ihailemaan Alcazarin linnoitusta. Täytyy kyllä sanoa, että se on aikamoinen tyylien sekasotku. Itse nautin eniten linnan osista, jotka oli rakennettu mudejar-tyylillä (maurilaisittain). Yksityiskohtien määrää ei voi kuin ihailla. Toinen puoli vierailua oli linnoituksen puutarhat, jotka olivat kauniit talvisesta ajankohdasta huolimatta. Kukkia ei ollut, mutta sitäkin enemmän appelsiinejä.

Sunnuntai-illan tässä vaiheessa kaikki nähtävyydet olivat jo sulkeutuneet, joten päätettiin kävellä Plaza de Españalle ja viettää siellä aikaa. Matkalla osuttiin sitten ensimmäisen maailmanympäripurjehduksen tehneen laivan jäljennökselle (oli muuten pieni paatti) ja rakennukselle, jota koristi sana Guatemala ja maan vaakuna. Mitään tietoa rakennuksen tarkoituksesta ei sillä hetkellä saatu ihmettelystä huolimatta. Plazalla keksittiin liittyä muiden turistien joukkoon soutamaan sen ympäri. Törmäilyltä ei vältytty osan soutajista ilmiselvästi saatua airot käteensä ensimmäisen kerran elämässään. Tähän urheilusuoritukseen oli hyvä lopettaa Sevillan viikonloppu ja käpöstellä linja-autoasemalle. 

Juhlimista ei ilmiselvästi voi välttää, sillä eilen täällä Granadassa vietettiin kaupungin suojeluspyhimyksen, San Cecilion kunniaksi fiestaa. Myöhästyttiin vissiin virallisesta osuudesta, mutta ei haitannut kun liityttiin muun väen joukkoon piknikille. Musiikki soi ja espanjalaiset tietysti tanssivat. Ja aurinko porotti niin lämpimästi, että villatakki ja saappaat tuntuivat vähän liiallisilta. Kevättä tai kesää tai mitä lienee, lämpöä, ei tarvitse enää kauan odottaa!