Kuun alussa espanjalainen aurinko helli ja hurmasi. Pää meni lämmöstä niin sekaisin, että sain itseni raahattua peräti lenkkeilemään. (Vielä pari kertaa ja pääsen lukuun kymmenen koko vaihdon ajalta, hurraa!) Lisää iloa elämään toi tieto meidän kattoterassistamme. Tai oli vuokranantaja siitä maininnut, mutta joulukuussa ei se paljoa houkutellut. Kävin siis nyt vihdoin tarkistamassa sen ja havaitsin hyväksi. Meidän terassimme kun on sisäpihalla eikä sinne aurinko paljoa paista. Yläkerrassa taas eivät muut rakennukset varjosta, joten hipsin rappuset ylös jumppapatja ja kirja kainalossa arskan luo treffeille.
Tätä iloa ei paljon kestänyt, sillä seuraavana päivänä alkoi sataa ja se ei ole halunnut lakata. Lämpötilakin laski alle kymmenen asteen. Espanjalainen takatalvi kenties? Tosin suomalaisiin pakkaslukemiin verrattuna täällä on oikein ihanaa. Ja pääsenpähän vielä käyttämään talvitakkiani.
Säätiedotus lupaa kevään palaavan ensi viikolla. Samoin tekevät luennot koekuukauden päätyttyä. Minullahan ei nyt ollut kuin yksi koe (inglés comercial), jossa tehtävää riitti 15 minuutiksi, joten suuresti en päässyt rasittumaan. (Ja siis tämä ei ollut ainoa kurssi, muut oli suoritettu muuten tai jo tentitty.) Keväällä on toiveissa opiskella vähän enemmän espanjankin toivottavasti sujuessa paremmin.
Ystävänpäivää täällä vietetään jonkin verran enemmän kuin Suomessa, mutta minulta jäi tämä kokematta kun oma Valentineni oli silloin töissä. Kerettiin vaan päivällä pistäytyä kahvilla eli kaakaolla. Mutta löydettiinpä ainakin kiva kahvila aika läheltä. Toisaalta se ei kyllä ole kovin vaikeaa, koska kaikenlaisia kuppiloita löytyy joka kulmalta. Ihanuutta!
En ole tainnut kirjoittaa ruoasta ollenkaan tarpeeksi, varsinkaan tapaksista (tapoista!). Nyt alan tuntea jo monta hyvää paikkaa, joihin suunnata kun ruoanlaitto ei kiinnosta. Parissa paikassa ollaan jo Danielin kanssa kanta-asiakkaita, eli eteen kannetaan myös ilmaista ruokaa (tai siis tapaksethan on jo ilmaisia, mutta sitten vielä ekstraa!), mikä tietysti minulle passaa mainiosti. Viime aikojen tapastutkimusretkillä olen myös oppinut, että kannattaa uskaltautua ravintoloiden baaritiskille. Tapakset eivät ole yhtä suuria kuin joissain opiskelijoiden suosimissa paikoissa, joissa eteen kannetaan isoja siivuja pitsaa tai hampurilaisia mutta ovat sitäkin maukkaampia. Kotona ruokailu ei myöskään ole huono vaihtoehto kun lähimarketin tiskiltä saa tuoretta lihaa eikä sitä suomalaista marinadia kera lihan ja hyllyistä löytyy uusia ruoka-aineita kulinaristisiin kokeiluihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti