Tämän blogin kirjoittaminen on sujunut kyllä yhtä sujuvasti kuin muinoin päiväkirjan täyttäminen. Syksy on hujahtanut ohi hirmuisella vauhdilla enkä ole jaksanut mitään päivittää. Jospa siis yksi uudenvuodenlupas olisi kirjoittaa vähän ahkerammin.
Marraskuussa tuli hieman retkeiltyä. Ensin käytiin Danielin kanssa Cordobassa ja sitten rannikolla. Cordoban vanha keskusta on kyllä tosi viehättävä ja siellä olisi viihtynyt pitempäänkin kun vain sen vajaan päivän mitä siellä oltiin. Meillä oli hieman vaikeuksia päästä ulos kaupungista johtuen metron rakennuksen aiheuttamista suljetuista teistä. Ehdittiin kuitenkin vierailla vanhassa linnoituksessa ja sen kauniissa puutarhassa, moskeijassa/katedraalissa, eläintarhassa ja arkeologisessa museossa. Moskeija oli tosi upea, mutta se sinne keskelle tökätty katedraali ei minua miellyttänyt. Tosin parempi näin kuin että moskeija olisi kokonaan tuhottu.
Matkalla Granadasta rannikolle on upeat maisemat vuorten välisine siltoineen ja jokineen. Ajettiin aina Nerjaan asti ja siellä käytiin hiekkarannallakin. Tosin ilma ei enää ollut niin lämmin, että auringonottoon oltaisiin ryhdytty. Tosin jotkut hurjat sitäkin vielä harrasti. Mutta olipahan ihana päästä meren äärelle pitkästä aikaa.
Joulukuun alussa Eerika tuli Pohjois-Espanjasta vierailulla. Siinä huomasi miten vähän sitä omaa kaupunkiaan oikeastaan tuntee noin nähtävyyksien näkökulmasta. Vierailtiin muun muassa luolamuseossa, jonka olemassaolosta minulla ei ollut mitään tietoa aiemmin.
Muuten aika on mennyt kahden uuden kissaystävän kanssa. Niiden touhuja kyllä jaksaa tuijotella pitempäänkin. Ja ne oli kyllä erityisen hyvää seuraa joulukuun sairastelujen aikaan. Ja tietysti olin muuten sairaana juuri silloin kuin piti palautella tehtäviä yliopistolle, käydä espanjan kokeessa ja etsiä joululahjoja.
Jouluksi lähdin sitten kotiin. Tosin matkustus ei sujunutkaan ihan yhtä yksinkertaisesti kuin olin kuvitellut. Ensin matkustin yöbussilla Madridiin, josta oli tarkoitus lentää Frankfurtin kautta Helsinkiin. Lumimyräköiden takia Saksaan ei päässyt kuitenkaan lentämään, joten jäin jumiin Madridiin yhdeksi yöksi. Onneksi tilannetta selvitellessä tutustuin muihin suomalaisiin vaihtareihin, joten yksin ei tarvinnut asioita pähkäillä. Seuraavana päivänäkään tilanne Frankfurtissa ei ollut selvinnyt, mutta onneksi meidät reititettiin uudelleen Münchenin kautta, joten pääsin jouluksi jäisen kylmään Suomeen.
Suomen jälkeen täällä tuntuu kyllä todella lämpimältä. Tänä iltana pääseekin sitten ihmettelemään, että voiko vuosi vaihtua kymmenessä lämpöasteessa. Ja onko 12 viinirypäleen nielaisu jokaisella kellonlyönnillä mahdollista tukehtumatta.
Lokakuu on tuntunut vaan hujahtaneen ohi ihan normaalia arkea viettäen. Opiskelua, jonkin verran juhlia, byrokratian kanssa tappelua, päiväunia, uusiin ihmisiin tutustumista, tiskausta ja liian aikaisia herätyksiä. Tuntuu, että olen pääsemässä kiinni elämään täällä. Asiaa on auttanut, että olen alkanut tutustua pikkuhiljaa ihmisiin täällä, sekä vaihtareihin että paikallisiin.
Kaduilla kulkiessa näkee hyvin espanjalaisen elämänrytmin. Aamulla yhdeksän ja kymmenen välillä kadut ovat täynnä kiireisiä ihmisiä. Ja kulkijoita riittää kahteen asti, mutta sen jälkeen kadut tyhjenevät täysin siestan ajaksi. Siesta loppuu viideltä ja kuuden ja yhdeksän välillä kaduilla on aikamoinen tungos. Ja espanjalaisethan eivät turhia muita kävelijöitä väistele. Kulkijoita riittää vielä paljon myöhemmällekin. Vielä ei ole tullut testattua kuinka paljon juhlijoita kaupungissa riittää aamukuudelta. Ilmeisesti tarpeeksi yökerhojen jatkaessa pitempäänkin.
Kadut ovat muutenkin tosi mielenkiintoista katsottavaa. Täältä nimittäin löytyy vielä pieniä erikoisliikkeitä. Normaalien hedelmä-, liha- ja kalakauppojen lisäksi täältä löytyy mm. liikkeitä, jotka myyvät vain pesuaineita, mausteita, jalkapallovarusteita tai koreja. Ja tietysti joka puolella voi ihastella vaatteita ja kenkiä näyteikkunoissa. Ja espanjalaiset ilmeisesti on menossa naimisiin koko ajan, hääpukujen näkemiseltä ei voi välttyä.
Joitain asioita on kyllä ikävä Suomesta. Etenkin lämpimiä sisätiloja. Meidän rakennus ei paljoa lämpene päivisin ja öisin alkaa olla aika kylmä, joten en odota talvea suurella innolla. Nyt täytyy vaan nauttia kaikista ihanista aurinkoisista päivistä. Myös joitakin ruokia on ikävä. Suomalaisittain kaipaan ruisleipää ja Fazerin sinistä mutta myös puuroa. Löysin täältä kaurahiutaleita, mutta enhän minä niitä jaksa keitellä koko aamua. Ja joku voisi selittää näille espanjalaisille miten netti toimii. Minusta siinä ei ole mitään järkeä, että minun pitää odottaa kaksi ja puoli tuntia, että joku nainen saa naputeltua kahdessa minuutissa minun kurssini tietokoneelle.
Kukkia ja lumihuippuisia vuoria
Lokakuuhan sitten loppui halloweenin juhlintaan. Yllättävän paljon näkyi naamioituneita ihmisiä baareissa. Maanantaina oli pyhäinpäivän kunniaksi vapaata (ei voi muuta kun tykätä näistä kaikista vapaapäivistä, kirkosta jotain iloakin), joten päätettiin tehdä pieni retki Granadan hautausmaalle ihmettelemään kukkaloista. Ja sitähän riitti. Paluumatkalla kuljettiin Alhambran ohi ja siellä oli portti auki, joten eksyttiin ihan vahingossa sinne sisälle. Valitettavasti kamerasta oli akku lopussa, joten en saanut paljoa kuvia. Takaisin on kyllä muutenkin pakko palata, koska ei päästy lipuitta minnekään sisälle.
Joskohan nyt alkaisi olla selvää. Viime viikko meni nimittäin aikalailla asioita pähkäillessä. Varsinkin kurssien valinta tuotti vähän vaikeuksia, koska olen ihan oudossa tiedekunnassa. Kävin vierailemassa aika monella luennolla, mutta päällekkäisyyksien ja ymmärtämisvaikeuksien takia (ihana andalusialainen murre) minun piti hylätä joitain kursseja. Aion ottaa tälle lukukaudelle neljä kurssia, kielikeskuksen espanjaa vaihtareille, matkailualan ranskaa, englantia sekä Andalusian matkailumaantietoa (geografía turística de Andalucía, en osaa kääntää tuota kunnolla), eli aika kielipainotteisesti mennään. Minun ei ollut tarkoitus ottaa tuota englannin kurssia, mutta muiden kurssien osoittautuessa mahdottomiksi päädyin ottamaan tämän pitääkseni Kelan tyytyväisenä. Ensi lukukaudella sitten enemmän espanjaksi.
Ja kyllä sitä espanjaakin kuulee ihan tarpeeksi, sekä ranskan ja englannin kurssit on pääasiassa espanjaksi. Puhumattakaan tietenkään näistä kahdesta muusta kurssista. Andalusian maantieto vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta, ainakin kaikki se mitä siellä ymmärrän.
Espanjan kurssin kanssa vaikeudet taas yllättäen jatkuivat. En pystynyt ilmoittautumaan kurssille netissä, vaan jouduin maanantai-aamuna kipittämään kielikeskukselle selvittämään asiaa. Kahden tunnin odotuksen jälkeen pääsin kysymään asiasta ja vastauksena kuului, että ”meillä ei ole mitään tietoa, että olisit Erasmus. Olisiko sinulla mitään papereita mukana jotka todistaisivat tämän? Ai, ei? Tule huomenna uudestaan.” Tiistaina asia sitten selvisi, mutta en päässyt ryhmään johon halusin. Mutta ei oikeastaan haittaa, koska kun lopulta pääsin tunnille (eksyin matkalla vain kahdesti, ensin väärään rakennukseen ja sitten luokkahuoneeseen) huomasin, että opettaja on oikein hyvä ja ryhmä mukava.
Ja niin oli aika lopettaa lomailu ja ryhtyä opiskelemaan. Ensimmäinen päivä yliopistolla oli aika hulinaa. Tuntui, että pelkästään taloustieteitä oli opiskelemassa saman verran porukkaa kuin Jyväskylän yliopistossa. Portaat, käytävät ja aulat oli tupaten täynnä espanjalaisia.
Mutta oikeastaan tiistainen aamu ei alkanut taloustieteillä, vaan omien mokien paikkailulla. Olin nimittäin jotenkin onnistunut ryssimään kielikurssin tasokokeeseen ilmoittautumisen (luulin kyllä tehneeni kaiken oikein), joten aamulla aikaisin sitten kipitin kielikeskukseen kysymään, että mitäs sitten. Minulle sanottiin, että mene tuonne johonkin luokkaan iltapäivällä ja tee jotain (espanja + varhainen aamu = jotain saattaa mennä ohi) ja koe on perjantaina. Huomasin ilokseni, että ”tuolla” oli yhtä kuin taloustieteiden tiedekunnassa, joten ei tarvitsisi lähteä aamupäivän tuntien jälkeen kauas. Oikeaan paikkaankin löysin helposti, koska siellä oli alkamassa juuri kyseinen koe ja käytävä kuhisi vaihtareita. Kun menin sitten kysymään, mitä minun pitäisi tehdä, minut vaan ohjattiin muitten mukana tekemään koetta. Joten asia tuli hoidettua helposti. En vissiin ollut ensimmäinen vaihtari, joka ei osaa painaa ilmoittaudu näppäintä.
Valitettavasti koe vaan oli sitten samaan aikaan kuin yksi kurssi, jonka olisin halunnut käydä tarkastamassa. Aiemmin aamulla kävin kahdella kurssilla, jotka molemmat vaikuttaa mielenkiintosilta, mutta ne on vaan osittain päällekkäin, joten en tiedä pystynkö ottamaan molemmat. Joku kysy asiasta luennolla, mutta en ihan ymmärtänyt (espanja + liian aikainen herätys). Niin kuin en hirveästi muutakaan. Onneksi ranskan luennoilla on tullut harjoiteltua opiskelua vaillinaisella kuullunymmärtämisellä, joten en hirveästi asiasta stressaa. Pääseepähän jututtamaan opiskelukavereita, kun menee pyytämään niiltä tiivistelmän päivän luennosta.
Keskiviikkona palaan taas lomatunnelmiin, koska täällä on lakko ja kaikki on kiinni. Ainakin jos ymmärsin oikein (espanja + ihan mikä tahansa tekosyy).
Tällä viikolla on tullut kuultua jonkun verran infoa ja turisteiltua. Maanantaina kävin vaihtareiden yleisinfossa, jossa kaikki tuli harvinaisen selväksi, koska se pidettiin sekä englanniksi että espanjaksi ja kaikki oli vielä luettavissa valkokankaalta. Tiedekunnan info taas oli vähän sekavampi, pelkkää kuullunymmärtämistä, ei mitään kirjoitettuna. Luulen kyllä ymmärtäneeni kaiken oleellisen, mutta ohjeistus oli vähän heikkoa. Esimerkiksi meille kerrottiin, että kurssien aikataulut löytyvät netistä, ei mitään tarkempaa. No, minä ja minkään yliopiston nettisivut emme ole tulleet ikinä toimeen, joten aikataulujen etsimisessä meni pieni tovi ja hermot.
Maisemien ihailua tuli taas harrastettua Albayzinin kaupunginosassa, josta on aika huikeat maisemat Alhambraan. Muutenkin se on todella viehättävä pikkukujineen. Kotimatkalla sitten eksyttiin joillekin suklaafestivaaleille. Todella harmittava käänne.
Sainpas vihdoin aikaiseksi tehtyä tämän blogin. Olin jo aiemmin kirjoitellut ensimmäisen viikon kommelluksia, joten tässä ne on kaikki kerralla.
12.9.2010
Vihdoin ja viimein Granadassa! Täytyy kyllä sanoa, että kesä Pariisissa meni vähän turhankin paljon tämän odotuksessa. Kirjoittelen nyt ensitunnelmia, vaikka mitään en pääsekään julkaisemaan netin puutteen vuoksi.
Matka meni aika hyvin, laukku painoi tasan 20 kiloa ja käsimatkatavara aivan liikaa. Lentokentältä ulos astuessa pitikin sitten ensimmäisen kerran yrittää selvittää asioita espanjaksi, eli selvittää mikä bussi menee Malagan bussiasemalle. Siellä myöhästyin juuri Granadaan lähtevästä bussista, joten jouduin odottamaan seuraavaa puolitoista tuntia iltapäivän kuumuudessa, mikä tosin ei tuntunut liian pahalta turhan kylmän ranskalaisen kesän jälkeen.
Perillä Granadassa olikin sitten vastassa Daniel vastassa. Oli ihanan helppoa tulla valmiiseen asuntoon, jonka Daniel oli löytänyt. Kaksio on aika pieni, mutta tosi ihana ja se sijaitsee kivalla alueella keskustassa. Heti rakennuksesta ulos astuessa pikkukujat on täynnä pieniä kahviloita, baareja ja kauppoja.
meidän keittiö
Nyt on viikonloppu, joten en ole päässyt hoitamaan vielä mitään asioita, on pitänyt vaan lomailla. Ollaan kierrelty kaupunkia ja käyty kokeilemassa Granadan kuuluisia tapaksia. Tuntuu vaan kummalliselta miten kolmen ja puolen euron hintaan saa kaksi juomaa sekä kaksi leipää tai muuta purtavaa. Muutenkin hintataso täällä näyttää sopivan aika hyvin opiskelijan kukkarolle.
kotikatu ja -ovi illan hämyssä
15.9.2010
Viides päivä Espanjassa menossa ja asiat alkavat sujua. Espanjalaista vauhtia. Tänään käytiin Danielin kanssa poliisilaitoksella. Herättiin aamulla aikaisin, jotta ehdittäisiin sinne ennen jonoja. Sitten kuultiin, että minulla pitäisi olla passikuvia mukana. Eikä minulla tietenkään ollut, joten ei kun vaan takaisin kotia. Daniel jäi jonottomaan, joten luonnollisesti onnistuin eksymään itsekseni. Kun vihdoin pääsin takaisin poliisilaitokselle, siellä selvisi, että ulkomaalaisten pitää mennä aivan toiselle puolelle kaupunkia, lähelle Plaza de Torosia.Päästiin perille aika helposti, vain vähän bussin perässä juoksua ja tien kysymistä. Heti ensimmäisenä käteen annettiin lista mitä kaikkia papereita minulla pitäisi olla ja vuoronumerolappu. Vahingosta viisastuneena olin kotona käydessä ottanut mukaan kaikki mahdolliset ja mahdottomat paperit, jotka minulla on mukana täällä, mutta kiivaan kopioinninkaan jälkeen lista jäi vajaaksi. Odoteltiin pari tuntia vuoroa ja vihdoin sitten päästiinkin virkailijan puheille, joka totesi, että eurooppalaisena en tarvinnut muuta kun yhden täytetyn paperin ja kopion passista. Ja ohjasi meidät tiskille, jonne olisi ilmeisesti saanut mennä ilman vuoronumeroa. Siellä kerrottiin, että asia on kunnossa, mutta palatkaa huomenna kun tietokoneet toimivat. Eli huomenna uusi yritys.
Eilinen vierailu yliopistolla meni vähän helpommin. Tosin ensin oltiin vähän eksyksissä, sillä minulla ei ollut tarkkaa tietoa missä yliopiston kansainvälinen toimisto sijaitsee, mutta kyselemällä löydettiin vihdoin perille. Sieltä sain tiedon ensi viikon vaihtareiden orientaatio-viikosta ja minne mennä. Minua neuvottiin myös käymään taloustieteiden laitoksella selvittämässä ongelma, joka minulla oli ilmoittautumisen kanssa. Niinpä siis kiivettiin Cartujan kukkulalle (suomalaisen silmin lähempänä vuorta) etsimään laitosta. Jonotuksen jälkeen selvisi, että asiat on kunnossa. Nyt pitää vaan odotella opiskelijakorttia ja ilmoittautua espanjan kurssille. Onneksi sain tässä kohtaa suuni auki ja kysyttyä, että mitenkä se onnistuu. Sihteeriltäkin meni vähän sormi suuhun kun yritettiin löytää oikeaa sivua, mutta luultavasti osaan nyt hoitaa asian.
18.9.2010
Hiphei! Nyt minulla on oleskelulupa Espanjaan loppuelämäkseni. Torstaiaamuna palattiin poliisilaitokselle vai mikä lienee olikaan ja asiat selvisivät aika äkkiä. Toki meidän piti odottaa reilu puoli tuntia yhteyksien toimimista ja etsiä pankkia, jossa maksaa kymmenen euron maksu, mutta sen jälkeen minulle ojennettiin kauniin vihreä paperi ja todettiin, että tämä on voimassa loppuelämäsi, me emme halua nähdä sinua uudestaan.
Tästä rohkaistuneina lähdimme avaamaan pankkitiliä. Tietenkään sitä ei voinut tehdä normaalissa pankkikonttorissa vaan erityisessä kansainvälisessä toimistossa. Siellä asiat sujuivat nopeasti, tosin paperia kului aivan tuhottomasti (ei tarvitse enää ihmetellä miksi täällä kerrotaan telkkarissa, että espanjalaiset kuluttavat eniten paperia Euroopassa). Tilin aukaisu ja kaikki muukin byrokratia oli ilmaista alle 25-vuotiaalle ja kortinkin saa ilman käyttömaksuja vuoden ajaksi. Ja enempäähän minä en tällä haavaa tarvitse.
Viimeinen hoidettava asia oli sitten netti. Yksi asia, jonka saa Suomessa halvemmalla. Aika paljon oltiin tehty vertailuja ja päädyttiin sitten Vodafoneen, koska ottaessani sieltä kännykkäliittymän samaan aikaan saatiin netti halvemmalla.
Joten nyt alkaa tosissaan olla asiat kunnossa. Tässä on kyllä auttanut aika paljon espanjankielinen poikaystävä. Itsekseni näiden asioiden setvimisessä olisi mennyt enemmän aikaa ja hermoja. Varsinkin kun Ranskassa opin pahan tavan nyökytellä ja sanoa asian olevan selvä, vaikka se oli kaikkea muuta. Tosin espanjalaiset ovat ymmärtäväisiä, jos et osaa heidän kieltään kauhean hyvin toisin kuin ranskalaiset, jotka katsovat kuin idioottia, jos et toisellakaan kerralle ymmärrä heidän nopeaa pulinaansa. Ainakin tällaiset ovat olleet kokemukset tähän mennessä. Saa nähdä miten käy maanantaina kun olen aivan oman kielitaitoni varassa yliopistolla.
