Sainpas vihdoin aikaiseksi tehtyä tämän blogin. Olin jo aiemmin kirjoitellut ensimmäisen viikon kommelluksia, joten tässä ne on kaikki kerralla.
12.9.2010
Vihdoin ja viimein Granadassa! Täytyy kyllä sanoa, että kesä Pariisissa meni vähän turhankin paljon tämän odotuksessa. Kirjoittelen nyt ensitunnelmia, vaikka mitään en pääsekään julkaisemaan netin puutteen vuoksi.
Matka meni aika hyvin, laukku painoi tasan 20 kiloa ja käsimatkatavara aivan liikaa. Lentokentältä ulos astuessa pitikin sitten ensimmäisen kerran yrittää selvittää asioita espanjaksi, eli selvittää mikä bussi menee Malagan bussiasemalle. Siellä myöhästyin juuri Granadaan lähtevästä bussista, joten jouduin odottamaan seuraavaa puolitoista tuntia iltapäivän kuumuudessa, mikä tosin ei tuntunut liian pahalta turhan kylmän ranskalaisen kesän jälkeen.
Perillä Granadassa olikin sitten vastassa Daniel vastassa. Oli ihanan helppoa tulla valmiiseen asuntoon, jonka Daniel oli löytänyt. Kaksio on aika pieni, mutta tosi ihana ja se sijaitsee kivalla alueella keskustassa. Heti rakennuksesta ulos astuessa pikkukujat on täynnä pieniä kahviloita, baareja ja kauppoja.
Nyt on viikonloppu, joten en ole päässyt hoitamaan vielä mitään asioita, on pitänyt vaan lomailla. Ollaan kierrelty kaupunkia ja käyty kokeilemassa Granadan kuuluisia tapaksia. Tuntuu vaan kummalliselta miten kolmen ja puolen euron hintaan saa kaksi juomaa sekä kaksi leipää tai muuta purtavaa. Muutenkin hintataso täällä näyttää sopivan aika hyvin opiskelijan kukkarolle.
15.9.2010
Viides päivä Espanjassa menossa ja asiat alkavat sujua. Espanjalaista vauhtia. Tänään käytiin Danielin kanssa poliisilaitoksella. Herättiin aamulla aikaisin, jotta ehdittäisiin sinne ennen jonoja. Sitten kuultiin, että minulla pitäisi olla passikuvia mukana. Eikä minulla tietenkään ollut, joten ei kun vaan takaisin kotia. Daniel jäi jonottomaan, joten luonnollisesti onnistuin eksymään itsekseni. Kun vihdoin pääsin takaisin poliisilaitokselle, siellä selvisi, että ulkomaalaisten pitää mennä aivan toiselle puolelle kaupunkia, lähelle Plaza de Torosia.Päästiin perille aika helposti, vain vähän bussin perässä juoksua ja tien kysymistä. Heti ensimmäisenä käteen annettiin lista mitä kaikkia papereita minulla pitäisi olla ja vuoronumerolappu. Vahingosta viisastuneena olin kotona käydessä ottanut mukaan kaikki mahdolliset ja mahdottomat paperit, jotka minulla on mukana täällä, mutta kiivaan kopioinninkaan jälkeen lista jäi vajaaksi. Odoteltiin pari tuntia vuoroa ja vihdoin sitten päästiinkin virkailijan puheille, joka totesi, että eurooppalaisena en tarvinnut muuta kun yhden täytetyn paperin ja kopion passista. Ja ohjasi meidät tiskille, jonne olisi ilmeisesti saanut mennä ilman vuoronumeroa. Siellä kerrottiin, että asia on kunnossa, mutta palatkaa huomenna kun tietokoneet toimivat. Eli huomenna uusi yritys.
Matka meni aika hyvin, laukku painoi tasan 20 kiloa ja käsimatkatavara aivan liikaa. Lentokentältä ulos astuessa pitikin sitten ensimmäisen kerran yrittää selvittää asioita espanjaksi, eli selvittää mikä bussi menee Malagan bussiasemalle. Siellä myöhästyin juuri Granadaan lähtevästä bussista, joten jouduin odottamaan seuraavaa puolitoista tuntia iltapäivän kuumuudessa, mikä tosin ei tuntunut liian pahalta turhan kylmän ranskalaisen kesän jälkeen.
Perillä Granadassa olikin sitten vastassa Daniel vastassa. Oli ihanan helppoa tulla valmiiseen asuntoon, jonka Daniel oli löytänyt. Kaksio on aika pieni, mutta tosi ihana ja se sijaitsee kivalla alueella keskustassa. Heti rakennuksesta ulos astuessa pikkukujat on täynnä pieniä kahviloita, baareja ja kauppoja.
 |
| meidän keittiö |
Nyt on viikonloppu, joten en ole päässyt hoitamaan vielä mitään asioita, on pitänyt vaan lomailla. Ollaan kierrelty kaupunkia ja käyty kokeilemassa Granadan kuuluisia tapaksia. Tuntuu vaan kummalliselta miten kolmen ja puolen euron hintaan saa kaksi juomaa sekä kaksi leipää tai muuta purtavaa. Muutenkin hintataso täällä näyttää sopivan aika hyvin opiskelijan kukkarolle.
 |
| kotikatu ja -ovi illan hämyssä |
15.9.2010
Viides päivä Espanjassa menossa ja asiat alkavat sujua. Espanjalaista vauhtia. Tänään käytiin Danielin kanssa poliisilaitoksella. Herättiin aamulla aikaisin, jotta ehdittäisiin sinne ennen jonoja. Sitten kuultiin, että minulla pitäisi olla passikuvia mukana. Eikä minulla tietenkään ollut, joten ei kun vaan takaisin kotia. Daniel jäi jonottomaan, joten luonnollisesti onnistuin eksymään itsekseni. Kun vihdoin pääsin takaisin poliisilaitokselle, siellä selvisi, että ulkomaalaisten pitää mennä aivan toiselle puolelle kaupunkia, lähelle Plaza de Torosia.Päästiin perille aika helposti, vain vähän bussin perässä juoksua ja tien kysymistä. Heti ensimmäisenä käteen annettiin lista mitä kaikkia papereita minulla pitäisi olla ja vuoronumerolappu. Vahingosta viisastuneena olin kotona käydessä ottanut mukaan kaikki mahdolliset ja mahdottomat paperit, jotka minulla on mukana täällä, mutta kiivaan kopioinninkaan jälkeen lista jäi vajaaksi. Odoteltiin pari tuntia vuoroa ja vihdoin sitten päästiinkin virkailijan puheille, joka totesi, että eurooppalaisena en tarvinnut muuta kun yhden täytetyn paperin ja kopion passista. Ja ohjasi meidät tiskille, jonne olisi ilmeisesti saanut mennä ilman vuoronumeroa. Siellä kerrottiin, että asia on kunnossa, mutta palatkaa huomenna kun tietokoneet toimivat. Eli huomenna uusi yritys.
Eilinen vierailu yliopistolla meni vähän helpommin. Tosin ensin oltiin vähän eksyksissä, sillä minulla ei ollut tarkkaa tietoa missä yliopiston kansainvälinen toimisto sijaitsee, mutta kyselemällä löydettiin vihdoin perille. Sieltä sain tiedon ensi viikon vaihtareiden orientaatio-viikosta ja minne mennä. Minua neuvottiin myös käymään taloustieteiden laitoksella selvittämässä ongelma, joka minulla oli ilmoittautumisen kanssa. Niinpä siis kiivettiin Cartujan kukkulalle (suomalaisen silmin lähempänä vuorta) etsimään laitosta. Jonotuksen jälkeen selvisi, että asiat on kunnossa. Nyt pitää vaan odotella opiskelijakorttia ja ilmoittautua espanjan kurssille. Onneksi sain tässä kohtaa suuni auki ja kysyttyä, että mitenkä se onnistuu. Sihteeriltäkin meni vähän sormi suuhun kun yritettiin löytää oikeaa sivua, mutta luultavasti osaan nyt hoitaa asian.
18.9.2010
Hiphei! Nyt minulla on oleskelulupa Espanjaan loppuelämäkseni. Torstaiaamuna palattiin poliisilaitokselle vai mikä lienee olikaan ja asiat selvisivät aika äkkiä. Toki meidän piti odottaa reilu puoli tuntia yhteyksien toimimista ja etsiä pankkia, jossa maksaa kymmenen euron maksu, mutta sen jälkeen minulle ojennettiin kauniin vihreä paperi ja todettiin, että tämä on voimassa loppuelämäsi, me emme halua nähdä sinua uudestaan.
Tästä rohkaistuneina lähdimme avaamaan pankkitiliä. Tietenkään sitä ei voinut tehdä normaalissa pankkikonttorissa vaan erityisessä kansainvälisessä toimistossa. Siellä asiat sujuivat nopeasti, tosin paperia kului aivan tuhottomasti (ei tarvitse enää ihmetellä miksi täällä kerrotaan telkkarissa, että espanjalaiset kuluttavat eniten paperia Euroopassa). Tilin aukaisu ja kaikki muukin byrokratia oli ilmaista alle 25-vuotiaalle ja kortinkin saa ilman käyttömaksuja vuoden ajaksi. Ja enempäähän minä en tällä haavaa tarvitse.
Viimeinen hoidettava asia oli sitten netti. Yksi asia, jonka saa Suomessa halvemmalla. Aika paljon oltiin tehty vertailuja ja päädyttiin sitten Vodafoneen, koska ottaessani sieltä kännykkäliittymän samaan aikaan saatiin netti halvemmalla.
Joten nyt alkaa tosissaan olla asiat kunnossa. Tässä on kyllä auttanut aika paljon espanjankielinen poikaystävä. Itsekseni näiden asioiden setvimisessä olisi mennyt enemmän aikaa ja hermoja. Varsinkin kun Ranskassa opin pahan tavan nyökytellä ja sanoa asian olevan selvä, vaikka se oli kaikkea muuta. Tosin espanjalaiset ovat ymmärtäväisiä, jos et osaa heidän kieltään kauhean hyvin toisin kuin ranskalaiset, jotka katsovat kuin idioottia, jos et toisellakaan kerralle ymmärrä heidän nopeaa pulinaansa. Ainakin tällaiset ovat olleet kokemukset tähän mennessä. Saa nähdä miten käy maanantaina kun olen aivan oman kielitaitoni varassa yliopistolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti