Futista!

Granada-Salamanca -ottelussa riitti tunnelmaa, vaikka ei ehkä niin paljon maaleja tai taituruutta.

Kun viime syksynä tulin tänne ajattelin, että haluan pelata vaihdoin aikana futista ainakin jossain muodossa. Otinpa sitten asiasta selvää ja sainkin tietää, että tiedekunnilla on omat joukkueensa, jotka pelaavat keväällä turnauksen. Monen mutkan kautta sain sitten oikean henkilön yhteystiedot ja hän lupasi ilmoittaa jahka harjoitukset alkavat.

Asia sitten oikeastaan unohtui kunnes rupesin miettimään, että miksi tammikuussakaan ei kuulunut mitään. Siinä vaiheessa sitten luovutin ja oletin, että koko homma on peruttu. Maaliskuussa sain sitten yllättäen soiton, jossa kerrottiin, että seuraavalla viikolla on kahdet harjoitukset ja heti perään peli. Ensimmäiset treenit menivät kyllä ihan penkin alle, koska palloon ei ole tullut koskettua kunnolla pariin vuoteen. Parannusta ei tullut seuraavissakaan harkoissa saati pelissä, sillä tappio tuli.

Asia piti tietysti korjata, joten mars! Intersportiin ostamaan pallo ja puistoon omiin harjoituksiin. Eniten ongelmia minulla oli ollut pallon haltuunoton ja hallussapidon kanssa, joten näitä sitten treenattiin Danielin kanssa. Yllättävän pienellä säädöllä sitten seuraavassa pelissä minulla oli ihan eri ote koko hommaan. Voitto napsahti ja minä tein aivan naurettavan surkean voittomaalin. Muuten oli kyllä ihana pelata, kun tuntui, että osaakin edes vähän jotain ja toisaalta sai sitten luottamusta valmentajilta.

Kuten kaikessa muussakin, espanjalaiset on paljon suomalaisia äänekkäämpiä. Oma joukkue kannustaa tosi kovasti ja näinpä myös yhdessä meitä edeltävässä pelissä kannustusjoukon, joka lauloi! Pitää ilmeisesti hommata meidän SuKiKa ringetelle espanjalainen fanijoukko, jotta saadaan Suonenjoen jäähalli kerrankin raikumaan muutenkin kuin tuomarin virheiden jälkeen.

Espanjalaiset osaa myös positiivisen palautteen annon. Sitä tulee koko ajan ja itsekin on pakko tsempata ja kehua muita, muuten tuntee itsensä ihan liikaa suomalaiseksi möröksi. Toisaalta sitten jos joku sanoo miten joku tilanne olisi pitänyt pelata, tilanne voi mennä huutamiseksi, joka ei oikeasti kyllä tarkoita mitään pahaa. Suomessahan samanlaisen huutamisen jälkeen joukkueessa jatkuisi kyräily viikkoja.

Taloustieteiden tiedekunta pelaa täällä KuPS:in väreissä. Ja allekirjoittanut numerolla 3.

Myös jalkapallon katsominen on täällä lystiä. Huhtikuussa espanjalaisia hellittiin peräti neljällä klassikolla, eli Barcelona-Madrid pelillä. Sattuneesta syystä katsoin vain yhden, Copa del Reyn finaalin baarissa ja se oli kyllä kokemus, joka ei helpolla unohdu. Katsojakunta oli jakautunut aika tasan kummankin joukkueen kannattajiksi, joten huutoa riitti jatkuvasti. Kun Barcelona teki maalin, puolet porukasta hyppäsi ylös hurraamaan, ja kun se liputettiin paitsioksi, loputkin rupesivat huutamaan. Lopulta Madrid sitten vei voiton (ja myöhemmin tiputti pokaalin bussin alle..). Heti perään oli vuorossa Champions Leaguen semifinaalit, jotka nostattivat espanjalaisten tunteita hurjasti ja osa ennusti kauheaa epäsopua Espanjan maajoukkueen sisällä.  Jalkapallo on tosissaan täällä elämää suurempaa.