Heräsin vähän myöhään täällä mm-kisahumuun ja pari ensimmäistä peliä jäi katsomatta. Sitten löytyi hyvä nettisivu, jolta pelit näkyivät. Sen jälkeen tulikin katsottua loput pelit.
Daniel on melkein kovempi lätkäfani kuin minä, joten kun Suomi varmisti paikkansa finaalissa, hänen ensimmäinen kommenttinsa oli ”meidän pitäisi olla nyt Suomessa”. Pähkäiltiin siinä sitten, että miten saadaan 1) joku baari näyttämään peli ja 2) kaikki Granadan suomalaiset sinne paikalle, kunnes minä tajusin, että Suomen lähin vastine ulkomailla sijaitsee vain reilun parin tunnin päässä.
Sunnuntai-aamuna otettiin siis bussi Fuengirolan suuntaan. Vahingossa päädyttiin suomalaiseen hostelliin, joten yllättäen minusta tuli taas puhenainen. Kun suunnattiin ulos, tuntui melkein kuin olisi Suomessa, joka puolella oli suomalaisia liikkeitä ja joka toinen vastaantulija puhui suomea.
Päivä vietettiin oikeastaan vain rannalla makaillessa. Hiekka oli kuumaa ja hienoa (en taida enää pystyä nauttimaan Granadan rannikon sorarantsusta) ja merivesi sopivan viileää. Talviturkki siis lähti Välimereen tänä vuonna.
 |
| Meidän takana oli vielä paljon porukkaa seisomassa, kadulla ja baarissa oli siis yhteensä varmaan melkein sata suomalaista. |
Rentoutuminen oli tarpeen sillä illan ohjelmahan oli jännääkin jännempi. Suunnattiin suomalaiseen baariin hyvissä ajoin puolitoista tuntia etukäteen ja kun saavuttiin paikalle, se oli ihan täynnä ja kaikki penkit käytössä. Käytiin viereisessä pitseriassa syömässä ja lainattiin sieltä tuolit, jotka sitten onnistuttiin saamaan kohtuullisen hyville paikoille.
Pelihän oli tietysti aivan huippu ja viimeisen erän maali-ilottelu vei minulta äänen. Pelin jälkeen sitten fiilisteltiin muiden suomalaisten kanssa ja iloittiin maailmanmestaruudesta. Ei olisi ollut ihan sama tunnelma, jos oltaisiin jääty Granadaan katsomaan peliä läppäriltä. Kannatti lähteä.
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti