Pääsiäisviikko, joka on täällä tosi iso juhla, oli jonkinlainen katastrofi. Semana Santaan kuuluu isona osana kulkueet, joissa kannetaan Jeesusta ja Neitsyt Mariaa (tai kuten naapurin kuopiolainen urheilukauppias oli todennut: ”muovinukkeja”) rumpujen ja torvien säestyksellä. Lisäksi kulkueessa on mukana surupukuisia naisia sekä miehiä kaavuissa näyttäen epäilyttävistä klukluxklanilaisilta.
Näihin kulkueisiin osallistuminen on ilmeisesti todella suuri kunnia (eikä ilmeisesti ihan ilmainen sellainen) ja niitä valmistellaan koko vuosi. Niinpä sitten uutisissa näkyi ihmisiä, jotka itkivät kulkueiden peruunnuttua sateiden vuoksi. Kyynel silmässä eivät olleet ainoastaan vanhemmat ihmiset vaan mukana oli paljon nuoria, jotka näyttivät maansa myyneiltä.
Kulkueet itsessään olivat ihan vaikuttavia mutta minulla taisi olla liian suuret odotukset. Pidin paljon musiikin ja suitsukkeiden luomasta tunnelmasta mutta en kuitenkaan saanut aikaiseksi mennä katsomaan kuin muutamaa. Taisin olla yksin näine mietteineni, sillä Granadan kadut olivat täynnä kulkueiden ihailijoita.
Keskiviikkona päätettiin käyttää hyväksi minun lomaani ja sääennustuksen lupaamaa aurinkoa ja lähdettiin käymään rannikolla. Biitsillä makoilu ei oikein onnistunut, sillä aurinko ei halunnut kuin kurkistaa aina välillä pilvien lomasta ja tuuli oli kohtalaisen reipas. Hyvät nokoset siellä kuitenkin sai.
Vähän pääsiäisen jälkeen, toukokuun toisena, Granadassa vietettiin Cruces de Mayo nimistä juhlaa, jossa aukoille oli pystytetty ruusuista tehtyjä ristejä ja kaupungintalon edessä oli flamenco-esityksiä. Kaikkein hauskinta tässä juhlassa oli kaduilla vastaantulevat flamenco-asuihin pukeutuneet naiset ja erityisesti suloiset pikkutytöt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti